perjantai 28. marraskuuta 2008

Long life puja

Mysore, Karnataka

Ostin eilen sateenvarjon. Aurinkoa ei ole nakynyt viikkoon, mutta tasta ilman viileydesta nauttii, jos vaan keksis miten saisi pyykit kuiviksi. Oisin saa laittaa pitkahihaisen paalle ja sukat jalkaan. Kuin Koti-Suomessa.

Torstai aamuna neljan hujakoilla shalan eteen ilmestyi tiputellen kuusi unenpopperoista joogia ja yksi pirtea intialainen autonkuljattaja. Olimme perilla Tiibetilaisten siirtokunnalla ennen auringonnousua. Kuljettajamme ajoi meidat lahikaupunkiin teelle odottamaan Kultaisen temppelin (Golden temple) avautumista. Siina oli teepaikan miehilla ihmettelemista kerrassaan, kun kuudelta aamulla paikalle pamahtaa kuusi valkoista naista (yleensa naissa paikoissa ei nay kuin miehia). Joimme kahvia ja teeta, joka olisi suomalaisin standardein lammitettya maitoa tee- tai kahviaromilla. Muutama miesta uskalsi syoda idlia ja kastiketta chileista huolimatta.
Seisomme seitsemalta Kultaisen temppelin porteilla ja paasimme niiden avauduttua seuraamaan Tiibetin buddhalaisten Long life-pujaa. Temppelin etuseinalla istui jalat ristissa kolme monen metrin korkuista kultaista hahmoa, keskimmaisena Buddha. Heidan ymparillaan oli varikkaita mutta viileaa ilmastoa huokuvia kukkia ja kasveja. Kahden tolpan ymparilla kiertelivat lohikaarmeet tiukasti toisiinsa tuijottaen.
Temppelissa meni riveittain patoja ja niiden edessa matalat poytarivistot. Nailla riveissa istui munkkeja vieri vieressa. Nopean laskutoimituksen mukaan heita oli ainakin 600. Keskella temppelia joukko munkkeja laittoi ruokatarvikkeita muovipusseihin ja sisaankaynnin vieressa oli poyta pullollaan ruokaa, rahaa ja makeisia, joita ihmiset toivat. Nayttaa silta, etat jumalat pitavat Coca-cola companyn tuottaista vahan minua enemman..
Munkit lukivat mantroja ja osa soitti soittimia. Osa munkeista oli vasta nuoria poikia. Kaikki heista eivat vaikuttaneet olevan turhan iloisia aikaisesta aamuheratyksesta. Pojat haukottelivat, vilkuilivat kelloa, juttelivat keskenaan ja aukoivat valilla suutaan. Oli joukossa pari joiden paat retkottivat yhdeksankymmenenasteen kulmassa heidan ollessaan taydessa unessa. Suurin osa kuitenkin istui urhoollisesti ja luki mantraansa edessaan olevasta paksusta pinosta muistiinpanoja.
Turisteilta kielletylla seinustalla istui myos muutama lansimaalainen ja myohemmin lounaalla kuulimme Tshi- nimiselta munkilta, etta muutaman tuhannen munkin (ja nunnan) joukossa on myos muutama lansimaalainen Tiibetin buddhalaisuuden harjoittaja.
Koko temppelialueen ympari meni kaytava, jolla oli vieri vieressa rukouspyoria. Kavelimme sen kalifornialaisen Hannan kanssa lapi ja annoimme jokaiselle vauhtia. Rukouspyoria oli niin monta, etta oikea kateni oli aivan poikki kierroksen jalkeen.
Muuhun siirtokuntaan tutustuttuamme menimme takaisin autolle ja kuljetatjamme Ganesh vei meidat Naragaholen kansallispuistoon. Autonikkunasta naimme kaupunkien muuttuvan pienemmiksi ja rahjaisemmiksi kyliksi ja puiston alueelle paastymamme emme saaneet nosuta ulos autosta. Nagaraholessa asuu edelleen noin 70 luonnonvaraista tiikeria. Paastyamme informaatiopisteelle, otimme tunnin bussikierroksen puistossa. Meille oli kerrottu, etta on taysin tuurista kiinni naemmeko elaimia, mutta pian bussin startattua naimme kymmenia peuroja syomassa (kahta eri lajia), apinoita hyppimasta oksalta oksalle, suuria norsuja kahdessa ei ryhmassa, antilooppeja juomassa jarvesta, kaksi riikinkukkoa tepastemassa peurojen laheisyydessa ja paljon erilaisia lintuja. Kaikkialla oli toinen toistaan kauniimpia ja ihmeellisimpia puita. Olimme oikeassa viidakossa.
Takaisin Gokulamiin paastyamme meimme uuteen suosikkiravintolaamme The sixht main:iin syomaan. Porukkamme koostui thaimaalaisesta Rosiesta, Hawajilaisesta Dianasta, brasilialaisesta Laarasta, californialaisesta Hannasta, seka Annasta ja Heidista. Oli ihanaa saada uusia tuttuja. Taas kerran sain todeta, etta ihmiset osaavat antaa paljon parempia ja kiinnostavampia vinkkeja kuin mitkaan opaskirjat. Saimme kirjakaupan josta saa karttoja ja parin uuden aamupalapaikan osoitteet, vinkkeja vaatteiden teettamisesta, pyorien vuokrauksesta jne. Taalla todella harvalla paikalla on minkaannakoista kylttia, joten niista taytyy tietaa.

4 kommenttia:

  1. mun let's go back to tibet kassi niittaa taalla nepalissa ansaittua kunniaa ja mainetta. tiibettilaiset on ihania ja momot ja thukpa parasta ruokaa. arvaa kuka tulee nepaliin toihin tammikuusta alkaen. vaikkei siita maksetakaan i am so happy. nyt alko kielen opiskelu!

    VastaaPoista
  2. ja ps. ihana lukea etta siellakin on ihanaa :D elama on sitten kaunista. t. anni

    VastaaPoista
  3. kuulostaa ihanalta elamalta - janna etta energia tuottaa energiaa - tai ehkapa oot oppinu tuntemaan sen paremmin - hyva joogaamista - anne

    VastaaPoista
  4. Moikka kulta!
    Haleja ja puseja sata kiloa sun päälle!
    Terv. Tellu

    VastaaPoista