Kohti Intiaa

Mikäli et lähde haluamasi perään,
et koskaan saa sitä. Jos et kysy,
vastaus on aina ei. Jos et astu
eteenpäin, olet aina samassa paikassa.
(aamun ajatus no 2011)

Täytyy tunnustaa, että jännittää. Olen pakannut, nukkunut huonosti, ostanut Annille ruisleipää ja salmiakkia ja käynyt suihkussa ystävän luona (juuri tänään taloyhtiössämme on putkiremontti). Nyt eilen illalla väsäämäämme lasagnea vatsaan. Sitten kohti Helsinki- Vantaan lentoasemaa.
Edessä yli vuorokausi matkustamista.
Täältä tullaan Intia.

Rinkallinen ajatuksia

"Heidi on lähdössä Intiaan", on lausahdus jonka olen kuullut kuluneiden parin viikon ajan enemmän kuin tarpeeksi monta kertaa. Yhtä monta kertaa olen kuullut itseni toistavan kuvauksia matkasuunnitelmista (joita olen tällä kertaa jonkin verran etukäteen tehnyt). Kaikki tuo tapahtuu rutiinilla, jossa en itse ole enää läsnä.
Mitä se sitten tarkoittaa oikeasti, että on lähdössä Intiaan? In-ti-aan?
Vaikka lausahduksesta on tullut jotain mitä ei oikein syvällä rekisteröi se herättää seuraavanlaisia mielikuvia: lentokone, aurinko, lämpö, vieras ympäristö, oudot rakennukset, paljon ihmisiä, hajut, maut, kosteus, vehreys, aika, kiirettömyys, tila, luopuminen, mielenkiinto, Guru, jooga, köyhyys, liikenne, kimallus, tummuus, pullovesi ja rinkka.
Rakas äitini (lemipinimeltään Ärjyn hiljainen vaimo, kuten tulen häntä tässä päiväkirjassa varmasti usein nimittämään) osti minulle tänään uuden 65 litraisen rinkan. Uusi rinkkani on naisten (!) mallia ja pakkaamisen suhteen yhtä kätevä kuin matkalaukku; sen saa edestä auki! Vanha ja monia tuhansia kilometreja kanssani kiertänyt viisikymmentälitrainen Halti siirtyy muun perheen hellään huomaan.
Nyt uusi ja kokematon rinkka huutaa tyhjyttään keittiön lattialla. Mutta ei kauaa.