Kaverini Harakka

Varkala beach, Kerala

Hiukset on liimattu kiinni paanahkaan oljylla ja ylapuolella huutaa tuuletin. Tuulettimesta lahtevaa aanta voi verrata traktorin moottoriin.

Paatin tasaista hurinaa, vedenliplatusta ja vain kaksi torvensoittoa kahdeksan tunnin aikana, olimme eilen taivaassa. Otimme Alleppeysta turistilaivakyydin Kollamiin. Yleensa yritamme kartella kaikkea turistijuttua (huomaan tassa pienen ristiriitan, silla olemmehan itsekin turisteja..!), koska niissa ei usein nae yhta paljon paikallista elamaa kuin paikallisten kanssa matkustettaessa. Lisaksi paikallisten kyydit maksavat vain murto-osan (lue: sadasosan) turistikyydeista. Talla kertaa siis kuitenkin kannatti myontaa suosiolla olevansa turisti.
Alleppey- Kollam on kuuluisaa bacwaters-aluetta (kertokaa, ihmeessa jos tiedatte mita termi backwaters on suomeksi!), taynna kanaaleja seka jokia, vehreytta, pienia kylia ja vetta. Aamupaivalla naimme jokien varsilla naisia pesemassa pyykkia, hakaten vaatekappaleita rajusti jotain vasten (emme oikein ymmarra miten pyykista tulee hakkaamalla puhtaampaa kuin hankaamalla..), kylalaisia toissaan, lapsia leikkimassa, miehia polttelemassa tupakkaa (jota ei saa Intiassa uuden tupakkalain nojalla enaa polttaa muualla kuin yksityisissa tiloissa, esimerkiksi omalla pihalla. Taalla ei ole laillista polttaa edes kadulla.) ja paljon muuta. Illalla isompien lasten paastya koulusta, tayttyivat joenvarret kattaan heiluttavista lapsista huutamassa: "TATAA" (heihei) ja "give me a pen, please" (Anna minulle kyna, kiitos)!
Minun heittotaidoillani olisi kynat oleet joenpohjassa, mista innokkaat pikku sukeltajat olisivat niita hakeneet. Hieman liian vaarallista.
Kanssamme samassa "osastossa" matkusti suuri intialaisperhe, jonka nuorin jasen oli yhden vuoden ja yhden kuukauden ikainen poika. Juttelimme pojan Kalkutassa laakarina toimivan isoisan kanssa ja yht'akkia lapsi istui sylissani. Poika puhui minulle kansainvalista attitutti-kielta ja mina osallistuin keskusteluun suomeksi. Molempia nauratti ja hymyilytti kovasti.
Pikkuhiljaa auringon laskiessa nakyma muuttui vaalean liialaksi ja sumentui. Ohitimme kymmenia kiinalaisia kalastusverkkoja ja monia veneita. Usein hermostun istumisesta, mutta eilen tunsin viela kahdeksan tunnin jalkeenkin, etta olisin voinut edelleen istua tuossa veneessa ja kuunnella hiljaisuutta seka tuntea lasnaoloa.
Kollamista Varkalaan matkasimme taksilla israelaisen tyton ja ruotsalaisen seka saksalaisen pojan kanssa. Taksimme kuljettaja oli vanha intialaismies, jolla oli valtava hymy ja taksin etuikkunassa roikkuva kotka. Valilla tuntui, etta meidan olisi pitanyt menna tyontamaan autoa, silla melkein jokaisessa pikku nyppylassa kuskin taytyi peruuttaa hiukan ottaakseen lisaa vauhtia.. (Ehka ei pitaisi ostaa enaa lisaa tavaraa rinkkaan..).

Varkala on upea paikka huolimatta turistien maarasta. Meri pauhaa kallioden alla, vaalen hiekkarannan takana, valtavina vaahtopaisina aaltoina.
Tanaan on hemmottelupaiva (launtai luulisin?), joten kavin asken kokovartalohieronnasssa ja kasvohoidossa. Koko paketti kesti puolitoista tuntia ja hintaa sille tuli noin 13 euroa.

Taallakin on kaverini Harakka. Tai aika montakin.