Kylmasta kuumaan ja takaisin

Cochin, Kerala

Aurinko on puoliksi pilvien takana, mutta pienet hikikarpalot peittaa otsan tai ollakseni rehellinen, koko kehon.

Matka Helsinki-Vantaa-Delhi-Cochin tuntuu unelta. Lauri saattoi minut kentalle Suomen paassa. Paasin lapi check in:sta ja turvatarkastuksesta noin viidessa minuutissa ja seuraavat kaksi tuntia viisikymmentaviisiminuuttia kaytin valikoiden matkaluettavaa (saldoksi kertyi kaksi suomenkielista kirjaa ja Image) seka juoden kahvia ja syoden lattesuklaamurudallaspullaa. Samalla ajelehdin musiikin ihmeellisessa maailmassa, kiitos feissarien laksiaislahjaksi hommaaman mp3soittimen ja Laurin musiikkivalikoiman.
Maanosien valinen lento sujui rauhallisesti. Vieressani istui ystavallinen intialaispariskunta, joka asui Manchesterissa. Heilta sain hyvia vinkkeja muunmuassa paikallisten kauppiaiden ja motokuskien kohtaamiseen ("Kavelet eteenpain vaan, paa pystyssa etka edes vilkaise."). Katsoin koneessa elokuvan Racer, minka luulen olleen lapsille suunnattu, mutta yon pitkina tunteina siihen samaistu niin hyvin, etta vierustoverini taisivat naurahtaa muutamaan otteeseen keskittyneelle katseluilmeelleni. Aamulla Delhin ylla kaarrelessamme saimme ihailla upeaa tummanoranssia auringon kajoa taivaanrannassa, alhaalla olevan pimeyden vaistyessa ja viela ylempana olevan kirkkaan sinisen kaistaleen pienentyessa ja yon viimeisten tahtien kadotessa nakyvista.
Delhissa meidat ymparoi sankka savusumu ja pakokaasujen kamala loyhka. Loysin rinkkani ja muutaman kysymisen jalkeen myos (ilmaisen!) kuljetuksen kansainvaliselta terminaalilta kotimaan lentojen terminaaleille. Vaihdoin ranskalaisen reissaritoverin kanssa monta korviin asti ylettyvaa hymya, kun bussi ajeli pitkin kiitoratoja ja teki valilla u-kaannoksen ja lahti takaisin tulosuuntaan. Tuntuu jokseenkin oudolta ettei terminaalibussin kuljettaja tietaisi missa suunnassa terminaali on.. (Kentalla on valtava rakennustyomaa kaynnissa ja se saattaa muuttaa liikennejarjestelyja tai sitten juuri sita kiitorataa pitkin oli tulossa jumbojetti vastaan).
Ranskis jai terminaali yksi A:lle ja heitti lentosuukot bussista lahtiessaan. Itse suuntasin terminaali yksi B:lle, josta (molemmat) lentoni lahtivat (minulla oli 2 lentoa valille Delhi-Cochin, lahdot vartin valein. Goair.in ei ole ehka kaikista toimivin palvelu..) Rinkan loytamiseen ja terminaalien valiseen matkaan kului yhteensa noin 1,5 tuntia ja loput kuusi ja puoli tuntia torkuin, tarisin kylmyydesta ilmastoinnin takia, yritin lukea (ja taas torkahdin), soin kasvispiirakan, join chaita ja taas torkahtelin. Siina valissa seurasin huvittuneena terminaalisiivoojaa, joka tyonteli puolitoistametria pitkaa luuttuaan yhdella kadella paamaarattoman nakoisena ympari hallia. Kerroin Indigon mukavalle checkinvirkailijalle olevani todella vasynyt ja han ilmeiseti uskoi minua, silla sain yksin kokonaisen penkkirivin (3 vierekkaista paikkaa) lahes taydessa koneessa.
Koneeseen mentaessa taas muistin tulleeni Intiaan, silla oli kuuma!
sisainen lento kesti reilut nelja tuntia ja se lukiessa ja torkahdellessa. Meinasin taas jaatya, vaikka lisasin kaksi pitkashihaista paitaa ylle. Vahan yritti katseeni etsia penkin oikealta puolelta VR:n valkoista roskapussia harmaalla logolla. Uninen minani uskoi olevansa tyomatkalla junassa vaikka vieresesta ikkunasta siinti pilvet ja olimme niiden ylapuolella.. Vahan ennen laskeutumista sain todistaa maapallon liikkeita jo toistamiseen samana paivana ja nain ikkunasta upean oranssin auringon katoavan taivaanrannan taa.
Cochinin kentalta otin etukateen maksetun taksin turvallisuussyista, silla tunsin nukahtavani pystyyn milla hetkella hyvansa. Noin tunnin kestavalla matkalla silmat painuivat kiinni vahan valia. Liikenne naytti hurjalta. Tiella oli kaksi kaistaa, mutta suurimmaksi osaksi autot ajoivat niiden kahden kaistan keskella. Tiella oli ruuhka ja tienvierilla oli ihmisia vieri vieressa. Taksissa minua alkoi hieman pelottaa, silla vasynyt mieli ehti kelata yhta sun toista ja se harmitti, silla kuski oli todella ihana ja auttavainen. Han selvitti hatarilla ohjeilla missa majapaikkani on (katsoimme Annin kanssa pallontallaajista hotellin nimen ja kadun, missa joku oli ollut vuosi sitten, mutta emme tienneet oliko hotellissa tilaa tai oliko sita ylipaataan enaa olemassa). Paasin perille ja hotellin aulassa istunut omistaja tervehti heti suomalaista ja sanoi, etta ystavani odottaa huoneessa 103. Siella Anni sitten oli ja ensimmainen tapaaminen kymmeneen kuukauteen oli riemukas vasymyksesta huolimatta!
Vaihdoimme kuulumiset ja kavimme syomassa. Nukkumattomuudella saa halvat humalat ja silmat tuntuivat ihmeellisilta. Sanky kutsui ajoissa ja uni maittoi.

Tanaan olemme ehtineet kayda aamupalalla (lettuja tomaatilla, sipulilla ja juustolla, papaija-ananasbanaaniviinirypalesalaatti ja masala tee) ja kavelylla rannassa, jossa intilainen poika ja vuohi istuivat molemmat jaatelopuikot suussaan.
Illalla menemme katsomaan Keralaista kuuluisuutta Kathakalitanssia.

PS. Olisi sittenkin pitanyt ostaa se ruskea Hjalraveni (reppu). Toi keltainen on jo nyt ruskea ja Annilla on myos mukana entinen keltainen, Kymmenen Intia kuukauden jalkeen tummanruskea Hjalraveni..