She looks like my girlfriend

Munnar (1450m), Kerala

Olen nahnyt noin kolmekymmentanelja lehmaa. Jos ollaan rehellisia, niin sekosin laskuista bussimatkalla. Viela aamulla kolmen vuorokauden lehmasaldo (Intiassa!) oli ainoastaan viisi, mutta matkalla kaikki sekosi ja kuuluisia pyhia elaimia oli tienvarret pullollaan. Teki mieli pistaa silmat kiinni ja luopua vuoristomaisemienkin katselusta ettei tarvitse jatkaa laskemista. Yritin kuitenkin.

Kochinissa riitti glamouria (kuten Johanna Tukiaisen elamassa, katso uusin Image). Sain treffikutsut perati kahdelta jalokivikauppiaalta, joista toinen oli mukana seuraavassa keskustelussa:
Jalokivikauppias: "Are you from Israel?"
Francis: "Heidi looks egyptian."
Jalokivikauppias: " She looks like my girlfriend."
Lisaksi soimmekaupungin parhaissa ravintoloissa vaatesuunnittelija Francisin kanssa (joka halusi istua aivan kyljessa kiinni) ja ajelimme ympari Fort Kochia Babun taydellisesti ilmastoidulla keltaisella Ferrarilla.

Antaakseni hieman taustatieoja glamourista voin kertoa, etta kauppiaat lupasivat vieda minut syomaan, koska kerroin heille etten voi ostaa kaikkia naita koruja, koska minulla ei ole pian rahaa ostaa ruokaa (paivabudjetti on ylittynyt nelinkertaisesti joka paiva) ja nain ollen sormessani kimaltelee suuri tiikerinsilma hopeasormuksessa ja korvissa on ametistit.. ("I've never seen beautiful blue eyes like yours..).
Aadi (jalokivikauppias nuorempi) ja Frank (nykyinen, tyoton?, vaatesuunnittelija, entinen lentokonemoottorirakentaja) ovat ystavia ja hengasivat paivat pitkat aivan guesthousemme nurkilla. Heilla oli loistava huumorintaju ja oli mielenkiintoista seurata heidan ajatuksenvaihtoaan maailmankaikkeudesta, silla Aadi on muslimi ja Frank kristitty. Molemmat olivat kovia flirttaamaan. Babu oli niin ylpea keltaisesta riksastaan, etta kutsui sita (ja muita riksoja) jatkuvasti ferrariksi.

Selvisin hienosti paluusta kylman suihkun pariin ja uskalsin jopa eilen pesta hiukset.

Lauantaina kavimme katsomasssa viitta erilaista perinnetanssia eri puolilta Intiaa ja eilen illalla Keralalaista kuuluisuutta Kathakali tanssia. Molemmat olivat myskistavia ja niihin liittyi paljon symboliikkaa (esimerkiksi kasvojen ilmeet ja pienetkin kasien liikkeet olivat merkittavassa osassa kertomassa tarinaa).

Tana aamuna kavimme nopeasti kurkkaamassa Kochinin maustemarketin, jonka jalkeen Babu heitti meidat Ernakulamin bussiasemalle, josta hyppasimem Munnariin vievaan autoon. Valimatka oli ainoastaan 135 kilometria, mutta matka kesti viisi tuntia. Intiassa on bussipysakkeja, mutta ainakin silta vaikuttaa, etta kyytiin voi nousta/kyydista jaada missa tahansa. Lisaksi matkan hitauteen vaikutti mutkainen vuoristotie, jolla oli mahtavat maisemat. Vahan valia ohi viuhahteli vuoristopuroja ja kaksi kertaa vesiputous.

Eilinen ilta venyi pitkalle yohon Annin kanssa jutellessa ja hihitellessa (Hyvaa yota! Ai niin viela yksi juttu..).

Nyt tulee sahkokatkos, joten taytyy lopettaa (Intiassa katkaistaan sahkot joka paikassa jossain vaiheessa paivaa energian saastosyista, paitsi suuryrityksilta..).

Hiuksissa roikkuu ja tuoksuu jasmiininkukkia, kiitos Annin.