Savuna ilmaan

Mysore, Karnataka

Edellisina kahtena paivana satoi vetta. Tanaan ei ole tullut pisaroita, mutta taivas on ollut edelleen pilvessa. Perheemme aiti kertoi ettei Mysoressa kuuluisi sataa tahan aikaan vuodesta. Nyt ollaan viljelykaudella ja sade tietaa huonoa sadolle. Tajusin juuri unohtaneeni kysya mita taallapain viljellaan..

Perjantain harjoituksen jalkeen jaoimme Rachelin kanssa ajatuksia. Han kertoi koneensa energian, mika shalalla vallitsi kahdeksankymmenen (luit oikein: 80!) ihmisen harjoitellessa samassa tilassa, valtavan hyvaksi. Itse olin ainoastaan kiukkuinen (ja taynna minaminaminaa). Eilen, sunnuntai aamuna, oli toisen ohjatun harjoituksen vuoro ja talla kertaa sen veti Sharatin aiti (Gurujin tytar) Saraswathi. Paatin yrittaa avata itseani hieman ja kuinka ollakkaan! Keho tuntui liikkuvan kuin itsestaan, mieli hieman harhaili vierustovereissa, mutta palasi pyynnosta hengitykseen eika hengitysten tahdittaminen Saraswatyn ohjaukseenkaan tuntunut vaikealta. Sain Marichyasana D:n kiinni molemmilta puolilta kiinni ensi yrittamalla. Luulin sen olleen eilisen onnea, mutta sama tapahtui tanaan ilman pieneintakaan epailysta. Energisyys ja helppous oli mukana myos taman aamuisessa harjoituksessa.

Odotan innolla Arjylan (isani) saapumista Intian ihmeellisen sahkonjakelun maailman. Han kun on sen kanssa tekemisissa Suomessa. Milta kuulostaisi, jos Suomenkin sahkolaitos ilmoittaisi pienentavansa kulutusta katkaisemalla sahkot kerran paivassa ennalta maaraamakseen puolituntiseksi tai tunniksi? Enta milta kuulostaisi jos se taman puolituntisen lisaksi katkaisi sahkot mielivaltaisesti pitkin paivaa eripituisiksi ajanjaksoiksi ihan milloin tahansa.
Intiassa tama on mahdollista. Et voi koskaan tietaa, milloin generaattori lahtee jyrraamaan (mutta ala huoli, kuulet sen kylla!)ja musiikki loppuu. Meidan talossamme ollaan siina onnellisessa asemassa etta varajarjestelma loytyy. Generaattori pyorittaa valoja ja tuuletinta sahkokatkostenkin aikana. Pistokkeista ei kuitenkaan silloin virtaa loydy. Vain harvoilla on varaa generaattoriin tai muuhun jarjestelmaan ja niimpa kadut pimenevat ja oviaukkoihin syttyy kynttilat.

Eilen teimme Annan kanssa retken pyhalle Chamundi kukkulalle, aivan Mysoren keskustan laitamilla. Menimme ensin paikallisbussilla Gokulamilta keskustan bussiasemalle (missa oli paljon varikkaita ihmisia ja torvet soivat) ja sielta toisella bussilla kukkulan laelle. Kukkulan laella on suuri hindutemppeli. Jatimme kengat narikkaan ka jonotimme noin muutaman sadan intialaisen perassa sisalle temppeliin. Menimme vasemmanpuoleista jonoa sisaan ja toista ulos. Matkalla meille yritettiin myyda yhta jos toista (kukkia, pyhaa vetta, siunauksia). Kaikista mielenkiintoisinta temppelilla oli kaikki ne tuhannet intialaiset joita siella pyori. Naisilla oli pahaimmat sarinsa paalla, lapset juoksivat innoissaan ympariinsa ja lehmat seisoivat markkinakojujen (joita alue oli pullollaan) edessa tylsistyneen nakoisina. Parkkipaikalla oli pyha mies siunaamassa jonkun henkiloautoa. Han lausui mantroja ja laittoi punaista jauhetta moottoriin, takapyoriin ja keskelle takaikkunaa. Bussin sijasta kavelimme tuhat porrasta alas kukkulalta. Vastaamme tuli hinduja pyhiinvaelluksellaan ja he siunasivat jokaisen askelman koskettamalla sita punaisella jauheella.

Gokulamissa on roskiksia, mitka ovat olleet tanne saakka harvinainen naky talla matkalla. Ihmiset hankkiutuvat eroon roskistaan polttamalla ne katujen varsilla (elleivat ole heittaneet niita ulos junanikkunasta). Talla hetkella tuntuu kuin kaikki Suomessa mielta vaivanneet murheet olisivat palaneet ensimmaisten Intia-roskieni mukana. Elleivat ole niin olen valmis polttamaan ne itse.