Mysore, Karnataka
Taalla sita sitten ollaan! Saavuin Mysoreen aamupaivalla, vasyneena mutta onnellisena.
Annin kanssa kaytimme (talla eraa) viimeisen yhteisen matkapaivamme syomella palan kakkua puoliksi (kahteen kertaan) ja juomalla lajapain shakeja ja muita juomia kuten chai:ta ja lime soodaa. Harvan ihmisen kanssa on helppoa matkustaa, Annin kanssa on. Kiitos kaunis taas sisko-kullalle pehmentavasta Intiaan laskeutumisesta!
Illan vietin suuremmaksi osaksi Aadin kanssa hanen kaupassaan kuunnellen millaista on olla intialainen, muslimi ja viisihenkisen perheen ainoa mies (24- vuotiaana). En nahnyt uutta James Bondia, silla Frank jatti saapumatta sovittuun tapaamiseemme. Seuraavan paivana han kertoi ystaviensa pakottaneen hanet mukaansa bileisiin kolmen tyton kanssa (ja etta han olisi niin paljon mieluummin viettanyt aikaansa minun kanssa. Loistavia puhujia nama intialaiset nuorukaiset). Aadilta opin, etta Kashmirissa itsensa huivilla peittavia naisia kutsutaan "bad girls"- nimella, silla kashmirilaisten miesten mielesta nama naiset yrittavat huijata heita salaamalla ulkonakonsa.. Illalisen soin Ferrarikuskimme, Babun, kanssa hanen ystaviensa ravintolassa. Juuri ennen poistumista kyseisesta paikasta alaluomen paukama puhkesi ja sielta sita viimeinkin tuli- mataa!
Eilen aamulla pidin aurinkolaseja tiukasti paassani, koska olin vakuuttunut silmanymparysteni turvonneen entisestaan (ja itkinkin vahan, kun kuulin, ettei laakari ole tavattavissa sunnuntaiaamuisin) kunnes menin moikkaamaan Aadia ja han kertoi silmien nayttavan paljon paremmalta kuin aiemmin. Han ei tainnut valehdella, silla nyt turvotus on laskenut lahes taysin. Kuulin lisaa muslimitarinoita ja kavin ilkkumassa krapulaapoteville Frankille ja internetpaikanpitajalle. Ensimmaista kertaa elamassani en hataillyt juna-asemalle lahdon kanssa ja paasin sinne juuri junan saapuessa laiturille. Matkaseurani oli hyvin lansimaalaista: kaksikymmenta vuotta Australiassa asunut ja paljon maailmaa kiertanyt hollantilaispariskunta seka juuri ylisopistosta draamaa ja englanninkieltaopiskellut brittitytto. Kavimme mielenkiintoisia reiki, jooga (ja niiden hinnat), avioliitto ja Intiakeskusteluja. Vahan ennen nukkumaanmenoa saimme kuuden hengen loossiimme myos intialaisperheen (kuusi sankya, nelja lansimaalaista ja varmaaankin 6 intialaista). Siina sitten istuttiin vieri vieressa kunnes jotenkin jokainen lopulta loysi jostain itselleen paikan ja paivisin istumapaikkana kaytetty, minun lipussani nukkumapaikaksi merkattu paikka tyhjeni. Kaarin itseni erinaisiin huveihin ja vedin vyon kirealle. Aluksi hieman arvelutti kayda nukkumaan 40 000 rupiaa housuissaan, mutta kaannyin hyvin pian nukkumisen puolelle nukkumatin ripoteltua unihiekkaa silmiini, junan tasaisen jyskytyksen kuuluessa taustalla.
Vahan ennen viitta aamulla saavuin Bangaloreen. Kuudesta kymmeneen sainkin istua noin kymmenen intialaisen ymparoimana, yhdesta elamani pahimmista piinapenkeista. Kaksi elefantti-insinooria (??!!..) tenttasivat minua ensin Suomesta (maastosta, palkkatasosta, taloustilanteesta, suhteesta Venajaan..) josta he siirtyivat pikkuhiljaa naimattomuuteeni ja valeihini perheeni kanssa. Lopulta sanoin heille suoraan etten ole ajatellut koskaan menna naimisiin ja he olivat aivan tyrmistyneita kuinka moraalitonta on jattaa tayttamatta tehtavansa maapallolla (perustaa perhe). Minulla on heidan mielstaan todella huonot valit perheeseeni, koska en ole heihin yhteydessa joka paiva.
Nyt ei tarvitse enaa huolehtia rahasta, silla kavin pari tuntia sitten rekisteroitymassa Shri K. Pattabhi jois Ashtanga yoga instituten oppilaaksi seuraaviksi 30 paivaksi. Lisaksi maksoin kuukauden asumiseni kotimajoituksessa intialaisen perheen luona. Minun lisakseni saman perheen luona majoittuu kanadalainen Rachel, joka saapui myos tanaan ja jakaa jannitykseni tulevista koitoksista. Sharatin haastateltavana ollessamme tutustuimme myos unkarilaiseen Annaan ja kavimme kaikke kolme tyttoa juhlimassa tulevaa joogan harjoittelu kuukauttamme paikallisessa ravintolassa joumalla thumbs up:it (intialainen cocis).
Olo on rauhallinen ja tyytyvainen.
maanantai 17. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Moi !
VastaaPoistaEn malttanut jättää kommentoimatta, kun satuin lukemaan tätä sinun blogia blogilistan kautta, ja olen itse lähdössä ystävän kanssa joulun jälkeen Mysoreen joogailemaan! Kuukaudenkos tosiaan vietät siellä? Kauan oot ollut reissussa?
Mutta joo, nautihan olostas siellä :) Oottelen mielenkiinnolla mitä kirjottelet elämästä siellä!
-Rosa
jesh. vihdoin thumps upia :) taalla ei ole sita...sa olet paassyt oivasti intian makuun itseksesikin nakojaan. hyva tytto! nyt pitaa menna pitamaan kauppaa kun poikien pitaa menna pankkiin. (ps. sun pitaa kyl tulla tanne tammikuussa....kaikki vaatteet 150 rupiaa kpl)
VastaaPoistaNamaste Rosa! Kiitos kommentistasi (paljon kivempi kirjoittaa, kun tietaa etta joku lukee..)! Olen ollut reissussa kohta 3 viikkoa ja vahan yli 2 kuukautta olisi viela jaljella. Paastakseen Mysoressa asuvan Guruni (SHRI K. PATTABHI JOIS) oppiin taytyy sitoutua olemaan talla vahintaan kuukausi. Haluaisin olla kaksi, mutta shala on joulunajan kiinni ja nainollen se ei oikein mene yhteen aikataulujeni kanssa. Mysore vaikuttaa oikein ihanalta ja rauhallsielta kaupungilta (ainakin tama Gokulamin kaupunginosa). Taalla on hyvaa ruokaa ja paljon erilaisia hedelmia myynnissa. :)
VastaaPoistaTervetuloa tanne, tulette varmasti viihtymaan!
Iloa ja valoa!
Heidi