Lisaa jalokivikauppiaita

Varkala beach, Kerala

"Naen sen omastakin elamastani varsin selkeasti, miten onnettomat jaksoni ovat tuottaneet karsimysta tai ahdistusta tai (vahintaankin) vaivaantuneisuutta ymparillani olleille ihmisille. Taten se etta ponnistelee ollakseen tyytyvainen elamaansa, ei ole ainoastaan hyvaksi ihmiselle itselleen, vaan myos huomaavaista muuta maailmaa kohtaan. Kun hankkiutuu eroon murheistaan, on poissa toisten tielta. Ei ole enaa este sen enempaa itselleen kuin muillekaan. Vasta sitten on vapaa palvelemaan muita ja nauttimaan muiden ihmisten laheisyydesta."
(Elizabeth Gilbert: Omaa tieta etsimassa Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa. Tama kirja tarttui mukaani Helsinki-Vantaan lentokentalta ja suosittelen sita lampimasti, mikali tunnet kaipuuta olla enemman yhteydessa seka itseesi etta Jumalaan.)

Kilometrien kavely rantaa pitkin. Maasto vaihtelee valkoisesta rantahietikosta punaiseen kallioon. Aallot lyovat kohahtaen suuria kivia vasten ja vaahto leviaa pitkin kivikkoa. Hiukset takkuuntuvat tuulessa.
Nautimme sunnuntai paivastamme Suomi- Ruotsi- joukkueella. Uusi ruotsalainen ystavamme Pelle on mainio heppu. Kinastelemme koko ajan kotomaidemme paremmuudesta leikkimielisesti emmeka viela kolmenkaan paivan tuttavuuden jalkeen tieda onko han homo, silla valilla han puhuu ex- vaimostaan ja valilla nykyisesta partneristaan termilla "he"... Ruotsalaiset onkin ehka ihan ookoo.
Kasieni iho on kuin vauvan ihoa (yleensa Suomessa se on kuin hiekkapaperia) ja niin uskallauduin ottamaan vasempaan kammeneeni elamani ensimmaisen hennatatuoinnin. Yritin myos varjayttaa hiusteni tyvikasvun tummanruskeaksi.
Kauneushoitola sijaitsi rahjaisessa majassa, eika sinne tullut vetta, joten paasin pesemaan hiusvarin itse hotellille. Tyvi ei varjaantynyt ruskeaksi vaan vaaleanoranssiksi. Hoitolaa piti ihana nainen, joka pyyhki olkapaalleni tippunutta hiusvaria kirkkaanvihreaan, kiiltavaan sariinsa ( sari on intilaisten naisten asuste, yhdesta todella isosta kankaasta tehtava mekko). Sain naiselta lahjaksi pitkat riippuvat korvakorut, joissa on molemmissa yksi iso valkoinen muovipallo ja noin kymmenen pienta. Ei auttanut vaikka yritin hanelle kauniisti selittaa, etta ne eivat ehka ole ihan minun tyyliani.

Jostain syysta intialaiset miehet pitavat minusta (en vedonnut samalla tavalla kaakkois-aasialaisiin miehiin). Toinen puoleni nauttii huomiosta, toinen toivoo, etta saisin olla rauhassa.
Ja sitten on viela nama jalokivikauppiaat.. Yksi lahettaa kahden paivan tuttavuuden jalkeen sahkopostia, etta ikavoi minua (ostin hanelta laukun ja kahdet korvakorut- han tarjosi minulle kupillisen masala chai:ta [teeta]) ja toinen pyytaa kauppaansa ja sanoo, ettei saa minua mielestaan ja pyytaa kanssaan ulos. Han antoi minulle huomiseen saakka aikaa punnita tarjoustaan. Paska, kun nama intialaiset jalokivikauppiaat on kaiken kukkuraksi ihan jumalattoman sopoja (aivan toisin kuin luulin).