Lihavat tytot

Mysore, Karnataka

Heratyskello parahti soimaan tana aamuna kello 04.50 ja pollahtanyt Heidi- tytto nousi sangynlaidalle istumaan. Siina se sitten istui ja ihmetteli tovin jos toisen kunnes ymmarsi kayda pukemaan jooga-asustetta paalleen. Perjantain ja sunnuntain harjoitukset ovat ohjattuja (kaikki tekevat samaa asanaa yhtaaikaa Sharatin vetaessa harjoitusta) ja aloitus on kuudelta.
05.30 odottelin Rachelia kotimme alakerrassa, kun perheen isa yllattaen ilmestyi paikalle ja pyysi odottamaan hetken. Han meni pieneen "huoneeseen", joka on enemmankin syvennys seinassa kuin oikea huone. Syvennyksesta kuuluin hindia ja kellojen kilinaa. Hetken paasta isa ilmestyi jalleen nakyviin ja kaveli ovelle. Han loi muutaman kerran hiljaa otsaansa oveen ja nosteli kasiaan. Jalleen han sanoi jotain mita en ymmartanyt. Tassa vaiheessa Rachel saapui paikalle ja hanen kasvoistaan paistoi hammennys. Huomasin etta kohdassa johon isa paatansa painoi oli punaista varia, samaa jolla hindut tekevat merkin keskelle otsaansa. Ulospaastyamme isa selitti, etta hindut siunaavat kotinsa paasisaankaynnin joka aamu.

Shalalle paastyamme meita odotti noin 80 joogia. Tunnelma oli uninen, kunnes avoimista ikkunoista alkoi kuulumaan aiemmin aloittaneen ryhman loppumantra. Samalla sekunnilla jokainen paikallaoloja ponnahti pystyyn ja kaantyi kasvot kohti shalan sisaankayntia. Nyt tunnelma oli kuin urhelilukilpailuissa. Kaikki odottivat jannittyneina ja valmiina ottamaan askeleen eteenpain heti oven avautuessa. Oven avautumiseen meni arviolta kymmenen minuuttia. Edellisen ryhmaan osallistuneet paasivat vaivoin ulos, kun me ulkopuolilla olijat jo aloitimme rynnakkomme sisaan. Shalan puolella joogamatot aukeilivat ja lensivat kiireesti lattiaan, mahdollisimman hyville paikoille tietenkin. Paadyin takariviin (osa harjoitteli eteisessa ja osa pukuhuoneessa). Vieressani oli noin viisikymmenta vuotias nainen, joka pyysi koko rivia siirtamaan mattojaan koska mattojemme valiin ei jaanyt kuin viisisenttia ja muilla jai ainakin kahdeksan. Nain me kaikki sitten siirsimme mattojamme kiltisti. Itse harjoitus oli minulle todella raskas, silla Sharatin yksi sisaan-ja uloshengitys vastaa noin viitta omaani. Mitas et ole tytto harjoitellut! Sunnuntaina jaan suosiolla eteiseen, jossa laiskotteluani ei niin helposti huomata.

Harjoituksen jalkeen painelin takaisin nukkumaan. Rakastan pyykkaysta (taalla ei todellakaan tarvisi olla kuin korkeintaan kahdet joogavaatteet mukana, mutta kannan neljia..), koska vaatteet kuivuvat parvekkaalla parissa tunnissa.
Asken olimme perheen aidin kanssa kahdestaan kotona ja han pyysi minua juomaan kanssaan teeta. Hanella on todella vahva intialainen aksentti, mutta ilokseni huomasin ymmartavani hanta, kunhan vain pysahdyin kuuntelemaan. Miksei sita voisi muistaa pysahtya kuuntelemaan silloinkin, kun on oma aani hukassa? Kavimme keskustelua ammatistani (mika se on?), Intian koulutustilanteesta ja lihavuudesta (han oli sita mielta, etta seka mina etta hanen tyttarensa olemme liian lihavia). Vaikka lihavuus onkin epaterveellista, han lupasi tehda meille jonain aamuna roteja ja chappateja.

Eilen illalla kaipasin ensimmaisen kerran asioita, mitka eivat ole Intiassa. Niihin liittyi molempia, seka ihmisia etta ruokaa.