Ajankohtaisia asioita ja jotain silta valilta

Mysore, Karnataka

Tana aamuna shalan aidan vieressa oli tuttu naky, mutta talla kertaa suuret ruskeat eivat tuijottaneet tyhjyyteen vaan kadessa olevaan paahtoleivanpalaan. Minut huomattuaan poika kaansi katseensa ylos ja huusi nauravin kasvoin "Good morning". Ilma oli taynna riemua. Saman pojan voi nahda paivittain shalan lahistolla, istumassa surkean nakoisena tai kaivelemassa ojanpohjia. Tana aamuna hanen vieressaan oli muovipussi, josta pilkotti paahtoleipapaketti ja jotain muuta. Kiitos sille kuka ne hanelle ikina veikin!

Harjoitukseni jatkaa ihmeellisen energista linjaansa enka koe sen aikana vasyny ollenkaan (myohemmin paivalla kyllakin, tosi hyva ettei ole mitaan pakollista tekemista nain alkuun pitkan tauon jalkeen). Ego huutelee vahan valia siita miten naapurimaton tytto on niin paljon taipuisampi kuin mina ja on niin kateellinen (samassa se jo huomaa, etta toisella puolella harjoitteleva poika ei saakaan jalkaa ihan yhta korkealle, kuin sina Heidi..). Tassa valissa muistutan itseani palaamaan hengitykseen ja pysynkin siella muutaman hengityksen verran kunnes taas sama ympyra alkaa uudelleen. Lempeys itseaan kohtaan nayttaa tuottavan parempia tuloksia kuin syyllistaminen (Heidi! Miten paha ihminen oletkaan, kun vertailet itseasi toisiin! Talla saa keskittymista korkeintaan yhden hengityksen ajaksi). En ole saanut avustusta koko viikon aikana. Tanaan siirtyessani pukuhuoneeseen tekemaan loppuliikkeita, Sharath huusi nimeani ja kysyi teinko Bhujapidasanan. Tottahan tein.
Loppurentoutuksessa nain kuvan itsestani kavelemassa kohti shalaa. Poskiani nipisteli pieni pakkanen ja kenkieni alla rapisi lumi. Taitoin matkaani katulamppujen valossa. Oli hiljaista ja mina hymyilin (seka taalla etta siella). Olen matkalla Annankadun shalalle (Helsinki) harjoittelemaan aikaisin aamulla ja niin vallan onnellinen siita! Hetken todella olin silla kavelylla. Nyt on ihanaa olla taalla, mutta kuvan nahtyani tiesin heti, ettei kotonakaan ole sen pahempiparempi. Olen loytanyt itsestani kaipauksen, joka kuiskaa seuraavia asioita: lumi, rakkaat ihmiset, asematunneli, shalan etuosassa palava kynttila, raitiovaunu, ruuanlaitto, kylmyys, avain, arki.. Eika se tunnu millaan tavalla vastenmieliselta, ikavalta tai pelottavalta.

Ja matkalla aina yhta ajankohtaisiin kakka- asioihin. Monet ihmiset kertoivat minulle, etta Intiassa voi saada helposti vatsavaivoja. Nailla vatsavaivoilla ymmarsin tarkoitettavan sita ettei ruoka meinaa pysya sisalla. Mutta kukaan ei kertonut minulle, etta saattaa kayda niinkin ettei se halua tulla ulos!?! Olen kokeillut syoda terveellisemmin (eli mennyt lansimaalaisten yllapitamiin ylihinnoiteltuihin, mutta toki mukaviin kahviloihin ja ravintoloihin syomaan kokojyvatoasteja..) ja jopa keittanyt puuroa kotona, mutta mikaan ei tunnu auttavan. Mista saa kuivattuja luumuja???

Huomenna on kuupaiva eika sita myoten harjoitusta. Nyt lahdemme selvittamaan, mikali mahdumme porukan jatkeeksi tutustumaan Mysoren lahella sijaitsevaan Tiibetin buddhalaisten kylaan. Lahto on neljalta aamulla.