Tulkaa vaan kaikki ulos!

Candolim, Goa

Kolmas kerta toden sanoo (olen aloittanut taman postauksen kolme kertaa).

Lyhyesti ja ytimekkaasti siis edetkaamme. Olen ollut hieman allapain taalla Goalla, mutta nyt se on ohi.
Menimme eilen Rachelin kanssa Anjunan valtaville keskiviikko- markkinoille. Aluksi epailin markkinatungoksen aiheuttavan minulle seuraavia oireita: lihassarkya, hajuyliherkkyytta ja kuumotusta, mutta ei. Kylla kysymyksessa on ihan vanha kunnon ruokamyrkytys.
Eilinen ilta meni sangyssa, heijatessa itseaan puolelta toiselle (se tuntui auttavan lihassarkyyn). Erityisesti rintakehan alue oli tulikuuma.
Aamulla se sitten alkoi tulla ulos, suhteellisen huomaavaisesti kuitenkin.
Mietin herattyani jopa harjoitukseen lahtemista (onneksi en lahtenyt). Sen sijaan hyppasin bussiin ja menin Panjimiin peruuttamaan Goa- Delhi junalippuni ja tama uroteko rikastutti minua edestakaisista bussimatkoista koituneet kulut vahennettyna noin 450 rupialla (eli noin 7,5 eurolla!). Panjimiin paastyani olin nalkainen ja kavin jo toiseen kertaan (en tosin taman ruokamyrkytyksen aikana) nauttimassa Cafe de Rian (pure vegeterian family restaurant) loistavan 35 rupian thalin.
Paluumatka meni viela ihan hyvin, mutta Candoliin paastyani olin jo aivan poikki. Viimeiset viisi tuntia olenkin ravannut pontolla (kuten jo mainitsin, tama on ystavallista laatua, silla voin ihan vahan itse paattaa milloin menen). Asken muistin laakelaukkuni katkoissa olevat aarteet; hiilitabletit ja ORS- jauheen (veteen sekoitettava suolasokeriseos, joka estaa nestehukkaa). Maha tyhjana (hiilitabletteja ja ORS lukuunottamatta lukuunottamatta) olen vahan virkeampana.
Talla hetkella en koe yhtaan kateutta siita miten moneen uuteen ihmiseen Rachel on taalla tutustunut eika mieleni surkuttele yksinaisyytta tai mitaan muutakaan niista kymmenista erilaisista tuntemuksista mita olen viimeisen kahden viikon aikana sisallani nahnyt ja useimmiten myos kokenut, mutta minka en ole osannut useimmiten antaa menna. En harmittele valiinjaanytta asanaharjoitusta (tai huomenna mita todennakoisemmin valiinjaavaa sellaista) enka auringonlaskua jonka rauhoittavaa vaikutusta en paassyt tanaan rannalle vastaanottamaan. Se sama rakastava rauha tuli sisaan vessan ikkunasta.
Kaikki on hyvin juuri nain. Valilla istutaan pontolla ja valilla luetaan kirjaa tai tutkitaan niita kymmenia matkanvarrelta mukaankertyneita paperilappusia ja kayntikortteja. USeimmiten hymyillaan. Tasta voimmekin paatella, etta pontolla istuminen saattaa vieda lahella totuutta.