Edullista vessapaperia ja muita ihmetyksia

Candolim, Goa

Taalla Goalla on elama niin ihmeellista, etta kavin eilen illalla kovista valvomisyrityksista huolimatta nukkumaan kellon lyodessa vasta vahan yli kuutta ja nousin sangysta kaksitoista tuntia myohemmin.. Majapaikkani on puhdas, tilava ja rauhallinen, mutta vastapaisen talon naapureilla oli viela aamullakin kovaaaniset juhlat kaynnissa.
Herattyani pesin nopeasti naaman ja hampaat ja puin vaatteet ylleni. Sitten suunnistin pari sataa metria rannalle. Hieno hiekka tuntui viilean kostealta paljaita jalkapohjia vasten. Ranta on kuin loputon kaistale valkeaa, hienoa hiekkaa. Sita koko pituudeltaan asuttavat bamburavintolamajat ja aurinkotuolit huokuivat tyhjyyttaa aamuhamarassa. Muutama aamuvirkku lenkkeilija juoksi rannalla.
Isuuduin hiekalle ja sytyin kaksi suitsuketta muovivartisilla tulitikuillani. Aamurukouksessani kiitin Jumalaa siita, etta olen saanut paatya tahan ja kaikesta siita mika minut on tahan tuonut. Aaltojen kaunis laulu auttoi hiljentymaan meditaatioon kunnes jonkin ajan kuluttua havahduin maran ja lampiman kosketukseen kadellani. Kyseessa oli koiran kieli. Ymparilleni oli keraantynyt joukko "rantakoiria" leikkimaan. Auringon ensimmaiset sateet alkoivat pilkistaa palmujen latvojen valista ja pian itse suuri oranssi mollykka alkoi kivuta korkeammalle kohti pilvenhattaroita.
Lahdin kavelemaan hiljalleen heraavaa rantaa pitkin. Ravintolatyontekijat siivosivat ja asettelivat aurinkotuoleihin pehmusteita ja yha useampi lenkkeilija kavi jattamassa jalanjalkensa hiekkaan, kunnes vaahtopainen vesimassa kavi pyyhkimassa ne historiaan. On aika menna eteenpain.
Lahelle rantaa on parkkeerattu The river princess niminen massiivinen rahtilaivan hylky. Tarkempi ihastelu osoitti, etta hylyn kannella oli lintuvaltakunnan lisaksi myos muuta elamaa. Ainakin kolme miesta venytteli itseaan hereille ruosteisessa hylyssa. Hylky kiehtoo minua suuresti.
Takaisinpain kavellessani eteeni ilmestyi pieni mies herttaisine silmineen. Han esitteli itsensa Dave-joksikin (miten ihmeessa en voi oppia muistamaan naita nimia?) ja muutaman meditaatiohengityksen naytettyaan kutsui minut teelle. Luulin taman olevan Dave-jonkin keino saada minut ravintolaansa aamupalalle, mutta hyvin pian kavi ilmi, etta han oli paikallinen joogi ja parantaja. Hassu mies, kuten yksi ravintolan tyontekijoista sanoi. Dave-joku sanoi, etta voin tilata mita tahansa haluan ja pyysin kupin mustaa teeta. Han tilasi samaa ja pian edessamme hoyrysi kaksi kuppia vahvaa, mustaa kahvia. Dave- jonkin tarinoissa vilisi temppeleita, meditaatiohengityksia, erityisen hyvaa onnea (very good luck luck), iloa (happy happy) ja hyvia ystavia. Han kertoi, etta hanen oli pakko juosta tapaamaan minua rannalle nahtyaan minut kavelemassa siella. Minun pitaisi kuulemma esitella itseni tasta lahtien Lakshmina, koska se on Dave-jonkin mielesta minulle sopivampi nimi. Joimme kahvit keskustellen vuoroin Dave-jonkin ja vuoroin ymparillemme keraantyneiden ravintolatyontekijoiden kanssa.
Yllattavan tapaamisen jalkeen suuntaisin pykinpesujauheen ostoon ja aamupalalle. Avokadoleipaa syodessani mietin, etta mikseivat ihmiset saisi mielestani nauttia mielettomasta maisemasta, meren kaikkeutta ylistavasta laulusta ja juustoleivasta Intiassa? Eilisen kaksi voimakkaimmin mieleeni painunutta kuvaa alkoivat hetkellisesti haalistua kauniissa aamussa: kuusikymppinen edellani rantaa pitkin stringeissa kavellyt mies ja ne useat ylaosattomissa maanneet tai vastaankavelleet naiset (viela eilen en ollut ollenkaan varma mihin olin paatynyt..). Erittain positiivinen asia eilisessa oli se, etta neljan vessapaperirullanpaketti maksoi ainoastaan 40 rupiaa, kun Karnatakassa ja Keralassa yksi rulla maksoi saman verran. Taas kallistui vaaka tasan.
Nyt olen kaynyt suklaakakulla ja syonyt (paketillisen)kekseja vapaapaivan kunniaksi. Selvitin tien shalalle ja huomenna jatkuu harjoittelu Rolfin ohjauksessa. Huomenna tapaan myos rakkaan Mysore- naapurini Rachelin.
Ihmeellisyyksia elama taynna.