Perhematkailua ja naan leipaa

Laksman Jhula, Rishikesh, Uttarakhand

Himalayan juurella kylpee taivas vuoroin usvassa ja vuoroin auringon loisteessa. Tunnelma on lammin, rento ja valiton. Naan leipa maistuu taivaalliselta.

Hotellihuoneemme kivilattia hohtaa kylmaa ja ikkunanraoista tuulee sisaan. On se loistavaa, etta varasin Mysoresta kasin huoneen ilmastoinnilla. Se tuottaa myos lamminta ilmaa valillisesti silla joka kerta kun naemme sen Arjyn kanssa repeamme loputtomaan nauruun. Olen nukkunut makeasti paksun peiton alla, villasukat, saarystimet ja kahdet housut jalassa ja villapaita paalla, mutta en ole saanut itseani tekemaan asanaharjoitusta. Sen sijaan olen yrittanyt muistaa ottaa perhematkailun henkisena harjoituksena (jollainen se totisesti on). Se on kummallista, vaikka kuinka oma oleminen tuntuisi tyynelta, saa perheeni tuon tyyneyden muuttumaan kuohuksi pienessa hetkessa ja ennen kuin ehdin huomatakaan olen hypannyt kuohuun koko olemuksellani mukaan.. Tama ei kuitenkaan tarkoita sita etten olisi nauttinut ajastani perheeni kanssa, silla totisesti olen.
Aidin kanssa olemme shoppailleet seka Laksman Jhulan turisteille suunnatuissa puodeissa etta Rishikeshin keskustan markkinoilla. Aiti kulkee oransseissa alibabahousuissa (haaremihousut) ja perheen poikien syodessa purkitettua poroa hotellihuoneessa (Rishikesh on hindujen pyha kaupunki eika taalla myyda lihaa tai alkoholia, joten Arjy otti viisi purkkia omia evaita mukaan..) nautiskelemme thalia aidin kanssa suosikkiravintolassamme. Pari paivaa sitten kavelimme Ram jhulan toiseen paahan, viidakon reunamille ja loysimme autioituneen ashramin portin. Samaisessa ashramissa on meditoinut aikanaan The Beatles. Kavelykepeilla kinkannut mies ilmestyi paikalle ja tarjoutui avaamaan lukitun portin maksua vastaan ja pienen tinkaamisen jalkeen paasimmekin hinnasta yhteisymmarrykseen. Portin sisapuolella oli taianomainen tunnelma viidakoituneine majoineen ja rakennuksineen.
Eilen aamulla kapusimme pienelle Kunjapurin temppelille ja naimme hindujumalten lisaksi monta muuta kaunista osaa suurta ja mahtavaa maailmankaikkeuttamme. Taivaanrannalla, utuverhon takana siinsi lumihuippuja.
Tana aamuna menimme Vasisthan luolaan rakennettuun temppeliin. Aluksi kaikki oli pimeaa. Luolan sakeilla peitetylla lattialla istuessa ja hiljentyessa saattoi tuntea siella asuneen pyhimyksen lasnaolon. Temppelin suulla parrakas mies luki pyhia teksteja. Kun avasin silmani kylpi luola lyhdyn himmeassa valossa ja alttarilla oli kukkien teralehtia. Luolan vieresta johti polku Gangan (Ganges) rannalle. Pesimme kaikki Arjyn ehdotuksesta kasvomme sen pyhalla vedella.
Illat olen viettanyt Veli Vellun rauhoittavassa ja tutussa seurassa. On ollut todella antoisaa paasta keskustelemaan laheisen ja tarkean ihmisen kanssa viime kuukausina koetuista asioista ja elamasta yleensa. Vellu on avannut minulle vahan omaa Rishikeshiaan (han on viettanyt taalla viimeiset kolme kuukautta) ja olen paassyt fiilistelemaan monia upeita paikkoja, ihmisia ja muita olentoja (kuten Luka koiraa).

Muutaman paivan paasta on aika lahtea Suomeen, ei takaisin, mutta kohti uusia seikkailuja. Olo on levollinen ja samaan aikaan innostunut.