keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Will you marry me?

Light house beach, Kovalam, Kerala

Viimeinen paiva Kovalamilla. Mihin nama paivat oikein katoaa? Olen jalleen kerran onnistunut kotiutumaan (kahdessa viikossa) ja tuntuu surulliselta lahtea uusien ihanien ystavien luota. Mutta elama jatkuu ja matka sita mukaa.

Taalla Kovalamilla minua on kosittu suoraan kahdesti ja viljelty kunnianosoituksilla. Taytyy myontaa, etta olenkin aina salaa kaivannut miesten huomiota, mutat nyt taytyy snaoa, etat vahan vahempikin riittaisi. Paivittain kuulen nayttavani intialaiselta naiselta ja mika huvittavinta- kulen sita myos intialaisilta naisilta.
Ensimmainen kosinta tapahtui kashmirilaisen kaverini jalokivikaupan edessa (koska en suostunut kotiin saatettavaksi). Kosija oli kashmirilaisen kaverini keralalaienn ystava. Kymemnen minuutin, hanen puoeleltaan ujonpuoleisen keskustelun paatteeksi, han kysyi mikali menisin hanen kanssaan naimisiin. Siihen peraan han lisasi kiirehtien, etta mikali vastaukseni on myontava, voimme menna esittaytymaan hanen vanhemmilleen samantien. Minun vanhemmipiani han ei maininnut..
Toinen kosija oli (yksi jalokivikauppias) kaverini Manzoor. Manzoorin kanssa keskustelimme asiasta pitkan tovin ja tulimme tulokseen, etat kylla meidan on parempi olla ihan kavereita vaan. Ensimmaisen kosijan kanssa taytyi tyytya vastaamaan tiukka "ei" ja nolostumaan nahdessaan toisen nolostuksen ( kieltavasta vastauksesta ja nolostumisestaan huolimatta han oli jattanyt jalokivikauppiaskaverilleni viestin, etta mikali pidan jostain korusta hanen kaupassaan, jalokivikauppiaskaverini voi antaa sen minulle kosijan kustannuksella. Korvakorut on ihania, mutat hillitsin itseni ja jatin tarjouksen kayttamatta).
Kymmenen minuutin kotimatkani shalalta hotellille kestaa usein yli tunnin, kun jaan suustani kiinni. Valista juomme chaita (tee). Ystavani Geeta ja hanen miehensa Vijay, jotka ovat kotoisin Mumbain lahistolta, kutsuivat minut pari paivaa sitten luokseen lounaalle. Niimpa me tytot: Geeta, Vijayn veljentytar ja mina istuimme kaupan "takahuoneeseen" (verholla erotettu nurkka) levitetylla kankaalla ja soimme intialaiseen tapaan kasin chapattia, papukastiketta ja riisia, jotka Geeta oli tehnyt valmiiksi aamulla ennen kaupan avautumista (kuten han tekee joka aamu). Geeta on kaunein koskaan tapaamani nainen: hanella on valtavan suuret ja lampimat rakastavat silmat, pitkat hiukset, sirot sormet, nenalavistys ja useita korvakoruja. Han on minua vuoden vanhempi kahden pienen lapsen aiti ja kauppias. Geeta ei ole kaynyt koulua eika osaa kirjoittaa tai lukea, mutta han osaa ainakin kolmea eri kielta (englanti, hindi, marathi). Geetan ja Vijayn avioliitto on ennalta sovittu, mutta he ovat onnellisia yhdessa. Olen aivan rakastaunut heihin!

Haluaisin kertoa niin monesta asiasta, mutta elama on valintoja taynna ja tanaan valitsen viettaa mahdollisimman paljon aikaa ystavieni kanssa taalla kovalamilla.

Ai niin, sen lisaksi etta tama on viimeinen kokonainen paivani Kovalamilla, tama on myos paiva, jolloin sain Linolta ykkossarjan viimeisen asanan. Taaksetaivutuksissa minua avustaessaan Lino sanoi, etta ensikerralla tavatessamme tulet ylos itse. Saas nahda.

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Saanko linkittää blogisi uudelle Intia-foorumille? http://intia.foorumit.fi.
    Vanha Intia-yhteisömme sulkeutuu alkuvuodesta. http://groups.msn.com/Intia/

    Hyvää Uutta Vuotta!
    simran

    VastaaPoista
  2. Juu, toki! :)
    Iloista eloa uudelle vuodelle!
    Heidi

    VastaaPoista