Kyyneleita turvonneessa silmassa

Mysuru (Mysoren intialainen nimi), Karnataka

Vasemman silman alaluomi on taas tulehtunut. Se ei ole kipea, mutta aiheuttaa turhan paljon reaktioita tapaamissani ihmisissa. "Heidi! What has happened to your eye? Have you seen a doctor?" Onneksi taman internetpaikan ihana Rajeni sanoi, etta se johtuu kehon lampotilan noususta sisalla kehossa (joogassa ja ayrvedisessa laaketieteessa puhutaan tasta) ja sen pitaisi menna ohitse muutamassa paivassa. Kehon lampotilaa saa laskettua kuulemma muunmuassa maidolla ja (kookos)oljykylvylla.

Huomenna on aika jatkaa matkaa ja pitkasta aikaa tuntuu silta, etta on melkein stressi. Eika tata paansisaista tarinaa yhtaan helpota se, etta on tosi haikeaa lahtea Mysoresta. Jo tanaan aamupalalla tutussa Chakra housessa taytyi pidatella kyyneleita jotten hakellyttaisi rakkaita Deepakia ja Rajisia. Mutta kuten Sharath sunnuntaisessa konfrenssissa puhui siita miten meidan tulisi yrittaa olla jaamatta kiinni asioihin/hetkiin, menen minakin eteenpain ja avaan itseni kaikelle sille mita uudella elamalla Kovalamilla on minulle tarjottavanaan.

Guruji oli paikalla sunnuntaisessa konfrenssissa. Oli syyt mitka tahansa, tunsin erilaisen energian shalassa ja muutama kyynel valui pitkin poskiani. Olin hyvin onnellinen ja auki. Sharath hoiti puhumisen Gurujin istuessa ylvaana salin etuosassa olevan lavan keskella seisovassa tuolissa silmaillen satapaista joukkoa joogeja ympari maailmaa. Konfrenssin lopuksi saivat halukkaat kayda tervehtimassa Gurujia ja minakin sain kunnian koskettaa hanen jalkojaan (tama on ikiaikainen intialainen tapa osoittaa kunnioitusta).

Monella tapaa peilikuvanani toiminut "naapurini", Rachel, lahti tanaan. Han seisoi suihkunraikkaana ovensuussa, kun palaisin harjotiuksen jalkeen kotiin. Rashel kertoi pyortyneensa ja oksentaneensa eilen, koska oli nestehukassa ja joi siihen liian paljon vetta yhdella kertaa ja sen jalkeen halasimme kuin ohimennen. Sain paljon irti jokailtaisista keskustelutuokioistamme hanen parvekkeellaan Gokulamin tahtien alla ja minulla on syva tunne siita, etta olemme osa toistemme elamia viela tulevaisuudessakin.

Keho alkaa tottua harjoittelemiseen ja artymyksen tunteet ja kiukku ovat laantuneet sen mukana. Gurujin tapaamisen jalkeen olen itseasiassa pystynyt keskittymaan harjoitukseen syvemmin. Tanaan, kuin sattumalta, sain sirsasanassa (paallaseisonta) jalat toista kertaa elamassani suorana ylos ja melkein suorana alas.

Nyt painun hoitelemaan asioita. En tieda koska paasen internetiin seuraavan kerran, ehka vasta Keralassa.

Valoista ja rauhaisaa joulunodotusta kaikille ja suuri kiitos mukanaolosta!