Happy christmas!

Light house beach, Kovalam, Kerala

Long time, no hear. Elama on temmannut virtaansa ja on todella vaikeaa saada itsensa istumaan koneen aareen. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, kasvillisuus on rehevaa ja silmia- seka sieluahivelevan vihreaa, ulkona pauhaa meri ja Peacock hotellin katolle rakennetun shalan katolla aamuisin joogien hengitys.
Minulla oli monia epaluuloja Kovalamille tulon suhteen, mutta taysin turhaan.

Viimeiset paivat Mysoressa menivat vauhdilla. Lahtoa edeltavana paivana vein Sharathille kukkia (paaosin jasmiininkukista punotun koynnoksen) enka itkultani meinannut saada kiitoksen sanaa suusta. Sharath katsoi minua hieman vaivaantuneena suuret, ruskeat silmansa ihmetyksesta ja hieman vaivaantuneiuudesta suurina ja sanoi: Next time you come for two months. Todellakin.
Reilun vuorokauden pituinen matka Mysoresta pikajunalla Bangaloreen ilmastoidussa ykkosluokassa ja Bangaloresta siina ihan tavallisesti tuuletetussa ja tayteen ahdetussa sleeperissa Kannyakumariin meni torkkuessa, vahan valia jotain pienta syodessa, maisemia ihastellessa, kanssamatkustajien kanssa jutellessa (ja hihitellessa kun se osoittautui ymmarettavimmaksi yhteiseksi kieleksi) ja omaa paikkaa pitaessa, loossimme kuudella istuinpaikalla, jossa matkasi parhaimmillaan yli 12 ihmista.
Intian etelaisin karki ja hinduille tarkea pyhiinvalelluskohde Kannyakumari osoittautui iloiseksi yllatykseksi, vaikak olikin rakennettu tayteen toinen toistaan turhempaa roinaa myyvia koruja (Ostaako joku muka sita muovikraasaa ja tilpehooria?). Kaikki alkoi asemalta, kun meidat kyytiinsa napannut rikshakuski halusi meidan loytavan budjettiimme sopivan majoituksen ja ajelutti meita monessa paikassa pyytamatta lisaa rahaa ( Ei ole kovin reilua minulta, etta oletusajatuksessani kaikki intialaiset haluavat ainoastaan rahaa..). Muutenkin kaikki olivat todella ystavallisia ja auttavaisia. Heraisimme ajoissa katsomaan Kannyakumarin kuuluisan auringonnousun (siella kohtaavat kolme eri merta) tuhansien hindupyhiinvaeltajien (nuoria, vanhoja, perheita ja suurimmaksi osaksi miehia) keskella. Jonotimme kuuluisan temppeliin paastaksemme yli tunnin. Jonotusseuranamme meilla oli muunmuassa satoja mustiin lungeihin (kangas, jonka keralaiset miehet kaantavat housuikseen). Kuulimme kyseisen perjantain olevan erityinen paiva, jolloin nama mustiinpukeutuneet miehet vierailevat kyseisessa temppelissa osana 45 paivaista pujaa (seremoniaa). Temppelin sisaankayntia lahestyessamme miesten piti ottaa paidat pois (ja naisten kietoa huivit entista tiukemmin ymparilleen). Koko jonotuksen ajan keskustelimme mukavan perheenisan kanssa, joka kertoi kyseinen temppeli on aivan erityisen hyva paikka rukoilal itselleen avimiesta (monet tytot tekevat siella niin ja kuulemma paasevat naimisiin kuuden kuukauden sisalla). Perheenisa ja hanta seuranneet jonottajat eivat ymmartaneet miten mina ja Anna emme muka halua naimisiin- sehan on ihmisen valvollisuus perustaa perhe! Kavimem lapi monta mielenkiintoista keskustelua kuluneen tunnin aikana. Paastyamme temppeliin sisaan naimme sadasosasekunnin ajan vilauksen patsaasta (en ehtinyt pyytaa aviomiesta) ja otsaani lantattiin peukalolla punaista varia. Taustalla joku huusi kovaan aaneen meita liikkumaan eteenpain, jotat seuraavat paasevat sisalla. Temppelivierailun jalkeen kavelimme rannalla ja kurkistaen kalastajien ja heidan perheidensa elamaan. Muita turisteja ei sillapuolella kaupunkia nakynyt.
Paivaunien jalkeen hyppasimme Trivandrumiin vievaan junaan ja sitten olikin jaahyvaisten aika rakkaan Annan kanssa.
Han jatkoi matkaansa Varkalaan ja itse hyppasin Kumar nimisen herran rikshaan. Kumar kertoi minulle, etta hanen siskollaan on Kovalamilla majapaikka, jonka suhteen olin aluksi hyvin epailevainen, mutta joka osoittaui kultalusikaksi tarjottimella tuotuna suoraan nenan eteeni. Joka aamu kiitan Jumalaa, etta annoin Kumarin vieda minut Ambikadevin ja hanen miehensa Vijayn luokse. Majoitun 350 rupialla yo (alle 6 euroa) avarassa kattohuoneessa, jossa minulla on iso parveke kattotasanteella, iso kylpyhuone, meri nakoala kookospalmujen ylaoksien hipoessa parvekkeen kaiteella kuivuvan joogamaton reunaa. eika minulla ole naapureita. Tunnen oloni todella turvalliksi Ambikadevin ja Vijayn lampimassa seurassa.

On niin paljon kerrottaa, etta palaan Kovalan kuulumisiin tarkemmin kunhan saan itseni raahattua uudelleen koneen aarelle. Nyt lahden tapaamaan uuden ystavani iidan ja vanhan ysatvani 12- vuotiaan Jessican, lahdemme yhdessa astangien joululounaalle.

Happy christmas kuten monet tutuksi tulleet rakkaat Light house beachin kapeiden kujien karnatakalaiset, kashrimilaiset (kylla, niita on taalla vaikka kuinka) ja monet muut intialaiset kauppiaat iloisesti toivotattavat!